torstai 25. elokuuta 2011

Novelli: Sama nainen

Ronjalle


Sama nainen



”Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon
ja kauniinä sut nään”


Yötuuli paukuttaa auki olevaa ikkunaa ja pimeyden varjot maalaavat asuntoosi painajaisistasi eloon heränneitä hirviöitä, mutta et näe mitään muuta kuin hänet. Hänen hiuksensa loistavat hennossa, värjyvässä kynttilänvalossa kuin aurinko, ja hän tuo mieleesi enkelin, vaikka sanat jotka riidellessänne ovat karanneet hänen huuliltaan, eivät millään sopisi valkeasiipiselle enkelille. Hänen silmäluomensa värähtelevät samalla kun hänen mielensä on vankina unien maailmassa, mutta et toivo mitään enemmän kuin että hän avaisi silmänsä. Sivelet rauhoittavasti sormillasi hänen silmäluomiaan ja juoksutat sormiasi hänen kasvojensa maidonvalkealla iholla, samalla kun hänen sormensa puristuvat omiesi ympärille. Makaat hänen vieressään sängyllä, taharattoman valkoisissa lakanoissa, käsi hänen kädessään eikä uupumus paina harteitasi. Vahdit hänen untansa, mutta hänen kätensä alkaa lipsumaan sormistasi, etkä pysty pitämään hänen kädestänsä kiinni, vaikka yrität niin kovasti että hengitykseksi meinaa pakahtua.


”Sä oot se
löydän aina uudelleen
Tässä oon ja valmis
taas uuteen kierrokseen”


Rikkoutuvaa lasia. Myrskypilvien kokoontuminen taivaalla. Verisiä viiruja puhtaalla lattialla. Hillitsemätöntä kipua, joka säteilee suoraan sydämestäsi päähäsi, niin voimakkaana että meinaat pyörtyä siihen paikkaan. Ovi on paukahtanut kiinni jo minuutteja sitten kun hän lähti, mutta silti hänen sanansa soivat päässäsi, myrkyttävät sydäntäsi, niin että jokainen sydämenlyönti on täynnä tuskaa. Makaat ruskealla karvamatolla lattialla keräksi kääriytyneenä, täristen äänettömän itkun voimasta. Haluaisit itkeä, mutta olet lamaantunut. Nyyhkytät yhä uudelleen, mutta te molemmatte tiedätte, että seuraavana aamuna kohtaatte auringonnousussa katulamppujen alla ja suutelette kuin viimeistä kertaa. Ja sinä odotat sitä hetkeä, vaikka järkesi käskee sinua unohtamaan hänet ja parantamaan haavasi. Mutta mitä järkeä on parantaa haavoja, jotka hän avaa kuitenkin myöhemmin uudelleen?


---


Okei, eli tämä on aika keskeneräinen, mutta joka kerta kun yritän jatkaa, niin teksti vaikuttaa noihin aikaisempiin kappaleihin verrattuna käsittämättömän tönköltä ja huonolta. Mutta hei, sanokaapa mielipiteenne tästä - kommentti on erittäin tervetullutta ;)